sunnuntai 16. syyskuuta 2018

Muistoissa upea suppauskesä

Rusutjärvi kesällä 2018



Pitkästä aikaa aloittelen taas blogitekstien kirjoittamista. Kulunut kesä vei totaalisesti lomille ja alkusyksy on ollut työssä (ja kotona!) hektistä aikaa. Nyt syksyn sateiden saapuessa on ihana palata muistoissa kuluneeseen kesään ja huikeisiin suppausretkiin.

Aloitimme Tuusulan seurakunnassa järjestämään Syvällistä suppausta-retkiä keväällä 2018. Unelmien liikuntapäivänä, toukokuussa lähti ensimmäinen retki Tuusulan kirkon rannasta. Sää oli yllättävän upea toukokuisena aamupäivänä. Retkelle oli ilmoittautunut kaikenikäisiä seurakuntalaisia ja monet kokeilivat lajia elämänsä ensimmäistä kertaa.

Syvällistä suppausta-retkien ajatus on lähteä yhdessä nauttimaan kauniista luonnosta ja kulttuurimaisemista järveltä käsin, leppoisa liikkuminen ja oman elämänsä unelmien ja hengellisyyden pohtiminen. Itsessään jo yhdessä lipuminen kauniilla järvellä herättää herkkyyden aistia jotain pyhää.

Ilahduttavaa oli huomata, kuinka retkille löysi myös ihmisiä, jotka muuten eivät ole olleet seurakunnan toiminnassa mukana. Sana kiiri nopeasti retkistä ja jokaiselle retkelle on ollut jonoa.




Syvällistä suppausta


Sup-laudat hankittiin yhteiseen käyttöön, eli olen ollut ohjaamassa sup-melontaa niin aikuisille, lapsille ja nuorillekin. Varhaisnuorten leireillä ja nuorten illoissa suppailu on tuonut kivan lisän yhteiseen liikkumiseen. Myös naisten ja miesten saunailloissa suppailua ovat kokeilleet myös iäkkäämmätkin ihmiset.

Meillä on oma leirikeskus Tuusulan Rusutjärvellä, jossa laudoille on oma varasto, josta ne on helppo ottaa käyttöön, kun on toimintaa.

Vuosi sitten aloin unelmoimaan tällaisesta toiminnasta seurakunnassa. Itse usean vuoden lajia harrastaneena ja koulutuksen käyneenä ohjaajana uskalsin ehdottaa esimiehilleni jotain tällaista.
Esimiesten luottamus ja tuki onkin ollut suuressa roolissa tämän toiminnan järjestymisessä, kuten myös kaikissa muissakin liikunta-agentin tehtävissä.

Musaleiriläisille sup-ohjausta

Ajatuksenani oli myös lisätä seurakunnan työntekijöiden työhyvinvointia niin, että sup-laudat olisivat myös heidän käytettävissään vapaa-ajalla. Ja näin niitä onkin käytetty myös siihen tarkoitukseen.
Järkkäsin myös omille kollegoilleni ja esimiehilleni työhyvinvointipäivän järvellä, jossa opastin suppauksen alkeet ja samalla hoidimme huumorilla yhteishenkeä ja ajatuksia omasta työstä.




Työhyvinvointipäivä

Tuusulassa järjestetään joka vuosi Taiteiden yö ja Tuusulan seurakunta oli mukana taas moninaisella ohjelmistollaan Tuusulan kirkolla ja sen ympäristössä elokuun alkupuolella.
Olin järkännyt kirkon rantaan Liikkuva seurakunta-teltan ja non-stop-suppausta yhdessä pappi Eliisa Winbergin kanssa. Kohtaamisia oli satoja ja innokkaita lajin kokeilijoita riitti koko illan jonoksi asti. Eniten sydäntä lämmitti suurperheet, jotka saivat viedä lapsensa järvelle nauttimaan yhteisestä tekemisestä. Toiminnan lähtökohtana on ollut aina se, ettei suppaus maksa mitään, sillä sup-laudat kuuluvat kaikille, niin seurakunnalle, kuin seurakuntalaisillekin.

Liikkuva seurakunta sup-teltta

Taiteiden yö Tuusulassa 2018

Tässä alkusyksystä pääsin myös itse huikealle seikkailulle työtehtävissä. Vapaaehtoistyön koordinaattorimme Raita Koski oli järjestänyt yhdessä Tuusulan kunnan kanssa maahanmuuttajien kotouttamis-picnicin Rusutjärven leirikodillamme. Raita pyysi minua ohjaamaan sup-melontaa maahanmuuttajaperheille. Lähdin innokkaana mukaan, sillä olin juuri alkukesästä käynyt vapaaehtoistyön koulutuksen; ystäväksi maahanmuuttajalle. Minulla on ollut ystäväperhe alkukesästä lähtien ja olen oppinut heiltä paljon.

Picnicillä oli perheitä Syyriasta, Irakista ja Eritreasta. Yhteistä kieltä ei välttämättä ollut lainkaan, tai vähän englantia puhuvia. Kuitenkin olin jo oppinut hieman arabiankielisiä sanoja ja niilläkin päästiin hyvin eteenpäin. Tästä tuli ihan vitsi järvellä, kun arabiankieliset huomasivat minun osaavan jotain arabiaksi. Yalla!Yalla! ja nauru raikui järvellä ja sain eräältä pieneltä Irakilaispojalta uuden tittelin. Hän huusi illan päätteeksi minulle; Satu! Satu! Sinä olet supernainen! Uskomattominta oli se luottamus ja ilo, joka vallitsi järvellä, vaikka ei yhteistä kieltä kunnolla ollutkaan. Ne ihmiset, jotka osasivat puhua englantia kanssani, avasivat huikeita keskusteluita järvellä omasta elämästään. En osannut odottaa näin vaikutavaa kokemusta. Tämä retki oli elämäni tähänastisista huikein. Odotan innolla ensi kesää ja odottamattomia seikkailuita. Vain Luoja ne etukäteen tietää!

Minkälaisia kohtaamisia sinä haluaisit seurakuntalaisten kanssa? Voisitko sinä mennä sinne, missä ihmiset haluaisivat tulla kohdatuksi?

Immigrants picnic

Me kaikki ihaillaan samaa luontoa

Syvällisiä pohditaan ja chillataan

sunnuntai 18. maaliskuuta 2018

Havaintoja seurakunnista ja liikuntaa lisää työpaikoille

Liikunta-agentin kartoitustyö alkaa olla loppusuoralla ja monia seurakuntakäyntejä on takana. On ollut aivan mahtava rikkaus saada tutustua kirkon kasvatuksen ammattilaisiin ympäri Espoon ja Helsingin hiippakuntaa. Olen ottanut tämän agentin pestin myös oman ammatillisen kasvun kannalta ja yrittänyt imeä kaikkea sitä hyvää oppia, jota olen haastatteluissani saanut kollegoiltani. Niin monia eri tapoja ja erilaisia työyhteisöjä olen kohdannut. Toki haasteitakin on paljon olemassa seurakunnissa lasten ja nuorten liikuttamisen kannalta. Näitä asioita olemme yhdessä pohtineet kartoituskäynneilläni ja olen antanut vinkkejä laatikon ulkopuolelta tulevana. Työntekijöiden innostaminen on se juttu, joka kantaa hedelmää. Pelkästään jo yhdessä tiimeissä liikunnan pohtiminen omassa arjen työssä antaa pontta lisäämään liikuntaa. Innokkaita ihmisiä löytyy joka seurakunnasta, kunhan olisi joku henkilö, joka pitäisi tsemppiä yllä jatkuvasti. Tästä syystä olemmekin pohtineet, olisiko seurakunnassa joku henkilö, joka voisi toimia ns. liikuntavastaavana. Moni haluaisi toimia liikuntavastaavana, mutta ongelmana on resurssien puute. Toiveita onkin tullut, että liikunta-agenttien työ jatkuisi hankkeen jälkeenkin hiippakunnissa.


Keravan seurakunnan varhaiskasvatuksen väki koolla


Kartoituksieni löydöksiin kuuluu vahvasti liikuntaan soveltuvien tilojen puute seurakunnissa. Joissain seurakunnissa on olemassa oma liikuntasali/halli, kun taas toisissa edes kirkkosalia ei voida hyödyntää liikunnalliseen toimintaan esim. kiinteiden penkkien takia. Näissä seurakunnissa ainakin monet varhaiskasvattajat ovat käyneet koulutuksen : Liikuntaa pienissä tiloissa. Keinoja löytyy, jos vain mielikuvitusta ja innostusta riittää.


Kallion kirkossa käynnillä


Toinen huomion arvoinen löydös alueillani on ollut rippikoulun jo käyneet nuoret ja nuoret aikuiset, joille ei tunnu olevan oikein minkäänlaista liikunnallista säännöllistä toimintaa, paria poikkeusta lukuun ottamatta. Jotenkin itse ajattelen, että juurikin tuossa iässä monet nuoret lopettavat harrastuksensa esim. opiskelukuvioiden, kiinnostuksen puutteen tai liian paljon aikaa ja voimavaroja vievänä tavoitteellisena ja suorituspaineita ylläpitävänä tekijänä. Tässä olisi ehkä paikallaan säännöllinen höntsäilypaikka, jossa tavata muita nuoria ja nuori aikuisia, ilman suorituskeskeisyyttä. Joku paikka, jossa kokea yhteisöllisyyttä, kuulua johonkin porukkaan ilman paineita, liikuntaa hyvässä hengessä.



Tapanilan kirkolla käynnillä

Kolmas mainittava tärkeä löydös liittyy työntekijöiden hyvinvointiin ja liikunnan tukemiseen. Tyhy-ja tyky-toiminta on erilaista seurakunnissa ja seurakuntayhtymissä. On eriarvoisia määriä liikunta-ja kulttuuriseteleitä ja smartum-kortteja. Työhyvinvointipäivät tuntuvat olevan tärkeitä, jos ne ovat järjestetty oman seurakunnan kesken. Yhtymien järjestämiä työhyvinvointipäiviä ja liikuntavuoroja ei arvosteta niin paljon, kuin oman seurakunnan järjestämiä. Oma tiiviimpi porukka vetää puoleensa enemmän innokkaita liikkujia. Tuttuus työntekijöiden kesken luo selkeästi lisää liikkumisen iloa.




Liikunta-agentti odottaa Vartiokylässä haastatteluväkeä

Sitten on se tunteita herättävä Kiky. Onneksi muutamat seurakunnat ovat näyttäneet jo julkisesti esimerkkiä kiky-tuntien käyttämisestä liikuntaan. On voitu myös jo osoittaa, että Kiky-liikunta on voinut vähentää työntekijöiden sairaspoissaoloja. Tämä on asia, joka on noussut esille kartoituksessa vahvasti. Työntekijöillä on toiveena lisätä omaa työkykyään käyttämällä Kikyä liikuntaan esim. kesken työpäivän, työpäivän/viikon päätteeksi tai järjestämällä kävelykokouksia tai lenkkiporukoita.
Koulumaailmassakin pyritään lisäämään lasten liikkumista vaikka kesken oppitunnin, jotta saadaan oppilas taas jaksamaan ja keskittymään opiskeluun. Samoin ajattelisin, että meille aikuisillekin käy. Pieni happihyppely tai taukoliikunta ja veri kiertää taas kehossa, jolloin meidät aivot toimivat myös tehokkaammin.

Aloitamme Tuusulan seurakunnassa huhtikuussa työntekijöille työhyvinvointia lisäämään kepeää kahvakuulailua. Yhdessä pastori Eliisan kanssa alamme pitämään tätä joka toinen keskiviikko työpäivän päätteeksi kevään ajan. Katsotaan, miten tämä lähtee käyntiin ja kuinka paljon työntekijät innostuvat asiasta. Tuntuu hyvältä tuoda liikuntavälineitä työpaikalle ja samalla hoitaa koko työyhteisön yhteisöllisyyttä samalla.


Jumppavälineet työpaikalle mukaan


keskiviikko 28. helmikuuta 2018

Heittäytykää aikuiset hassutteluun lasten kanssa!

Lasten ja perheiden kanssa työskentelevänä olen pannut merkille erään tärkeän asian, joka vaikuttaa lapsen osallisuuteen ja osallistumiseen. Se on aikuisten ja vanhempien heittäytymiskyky tai sen puute. Lapsi katsoo mallia ja mittaa jatkuvasti meitä aikuisia, miten me toimimme missäkin tilanteessa. Jos haluamme esimekiksi opettaa lapselle yhteisleikkien kautta tutustumista, kehollisuutta, liikunnan iloa, toisen huomioimista ym. lapsi tekee ensin tarkkoja havaintoja siitä, miten aikuinen toimii näissä tilanteissa. Jos olemme itse jäykkiä, emmekä innosta lasta mukaan, ei tekeminen ole kovin hedelmällistä. Kun taas aikuinen itse heittäytyy ja eläytyy lapsen maailmaan ja  leikkiin mukaan, on lapsella turvallinen olo ja innostus myös tekemisessä.

Ehkä osalla meistä suomalaisista vanhemmista on ujoutta varsinkin ryhmätilanteissa heittäytyä mukaan, mutta mielestäni lapset opettavat meille aikuisille rentoutta ja pistävätkin meidät "hankaliin" tilanteisiin, joissa pieni hassuttelu on paikallaan. Hassuttelua kannattaa harrastaa kotonakin reilusti, sillä se keventää ilmapiiriä, luo lapselle hyvää mieltä ja tunnetta siitä, että hän on tärkeä ja hänen kanssaan viihdytään. Yleensä hassutteluun ja leikkiin heittäytymiseen liittyy läheisyys lapsen kanssa. Pieni hellyystankkaus on jokaiselle lapselle tärkeä, on sitten pieni tai vähän isompikin lapsi jo.

Olen huomioinut, että perheiden yhteisissä liikunta-tuokioissa aikuisten on selkeästi helpompi lähteä heittäytymään, kuin muissa toiminnoissa. Liikunta on meille luonnollista ja sen kautta olomme vapautuneempi. Liikunnan avulla lapsikin oppii uusia asioita, aistii ympäristöään ja hahmottaa kehoaan.

Kehollisuudesta tulikin mieleeni muutamat temppujumpan jälkeiset rentoutushetket kolmivuotiaiden ryhmässä. Ihan pienetkin lapset osaavat rauhoittua ja rauhoittaa kaveria, kun heille annetaan siihen mahdollisuus. Toimiva juttu on ollut meillä pensselillä sively rauhoittavan musiikin soidessa. On joka kerta ihana huomata, kuinka lapset nauttii tästä ja osaavat huomioida myös kaveriaan emotionaalisesti.

Kannustetaanhan lapsia nauttimaan hassuttelusta, yhteisistä touhuhetkistä ja omasta kehostaan!
Ja otetaan me aikuiset rennosti, ei jännitetä turhaan heittäytymistä, se palkitsee kyllä, vaikka vähän joutuisikin epämukavuusalueelle.






Pulkkamäessä yhdessä, äiti ja pieni

Perheiden yhteinen polttopallo-peli

Rentoudutaan ja rentoutetaan kaveria

lauantai 10. helmikuuta 2018

Liikkuva perhekerho




Olen haaveillut jo pitkään, että voisimme järjestää perheille myös liikuntaan painottuvia perhekerhoja. Tämä ajatus kerkesi muhia mielessäni vuoden päivät ja tässä sitä nyt ollaan, ensimmäinen liikkuva perhekerho takana, joka kokoontuu joka toinen lauantai Tuusulassa seukkarin pihassa.

Monissa perheissä liikutaan kyllä, mutta yleensä erikseen. Lapsilla on omat harrastuksensa, niin myös vanhemmilla. Perheiden yhteinen aika on vähissä. Tämän pohtiminen sai aikaan ajatuksen koko perheen yhdistävästä höntsäilevästä liikkumisesta. Tärkeää on liikkumisen ilo, leikki ja yhdessä tekemisen meininki. Siihen yhdistettynä vielä yhteinen lounas liikkumisen jälkeen ja perheiden on hyvä jatkaa siitä viikonlopun viettoa.

Monissa lasten harrastuksissa on paljon suorituskeskeisyyttä, urheilun, kilpailemisen ja menestyksen mittaamisen makua. Höntsäilevä liikkuminen on vähentynyt, kun harrastetaan jo niin paljon arjessa urheiluseuroissa. Normaaliin arkeen ei mahdu enää lapselle ominaista liikkumista luonnossa ja kavereiden kesken pihapelejä.

Kyselin lapsilta ja vanhemmilta heidän toiveitaan liikkuvan perhekerhon toimintaan ja esille nousi vahvasti perinneleikit, kuten polttopallo, rosvo ja poliisi, kirkkis, 10 tikkua laudalla, erilaiset hippaleikit, piiloset, metsässä kiipeily, kuka pelkää jäämiestä, sulkapallo, temppuradat, olympialaiset, sähly, hiihto, ruutuhyppelyt ja yhteisleikit. Aikuiset toivoivat jumppaa esim. kuntopiirin muodossa ja sitä, että kaikenikäiset lapset huomioidaan. Monet vanhemmat ovat itse lapsuudessaan leikkineet näitä perinneleikkejä ja osaavat jo valmiiksi olla mukana. Kenenkään ei kuitenkaan tarvitse kerhoon tullessaan valmiiksi osata mitään, vaan yhdessä opetellaan, jos joku leikki on vieras.

Ensimmäisessä liikkuvassa perhekerhossa kävijöitä oli yhteensä 65 henkeä. Kokoonnuimme alussa yhteen pieneen liikkuvaan aamuhartauteen, jossa venyteltiin aamu-unet tipotiehen ja siitä oli hyvä lähteä yhdessä liikkeelle. Olimme tehneet kaksi hiihtolatua, toinen pienten hiihtäjien ja toinen isommille lapsille ja aikuisille. Valokuvasuunnistus oli myös hauska yhteinen seikkailu, kun kuvarasteilta löytyi myös jokin pehmoeläin. Samalla tällä keinolla tutustuttiin meidän uuden seurakuntakeskuksen piha-alueeseen. Muita toiminnallisia liikkumisen pisteitä oli sähly, pussihyppely/lapsenkanto, rengasryömimisrata ja tietenkin pulkka/liukurimäki. Kaikki pisteet olivat kovassa käytössä ja iloista liikettä oli paljon. Toivotaan, että seuraavalla kerrallakin piha on täynnä iloisia liikkujia <3  https://www.tuusulanseurakunta.fi/1754-liikkuva-perhekerho

                        Kiitos kollaasikuvista kuuluu kolleegalleni Anita Lindqvistille! 



Sählyä ja pulkkailua

Iseillä ja äideillä oli paljon tärkeitä tehtäviä <3

Rengaspujottelua, pussijuoksua ja hiihtoa

Perheiden yhteinen lounas

Suunnittelupalaveri kävellen
Iloinen liikkis-tiimi

Liikunta-agentti ja tytär latuja tekemässä perheille



lauantai 13. tammikuuta 2018

Liikunta-agentit kirkon kasvatuksen päivillä

Mielenkiintoinen työviikko takana taas ja monta kokemusta, kohtaamista ja ajatusta rikkaampana. Edellinen viikonloppu meni liikunta-agenttien workshoppia vähän suunnitellen ja maanantai-ilta varusteita pakkaillessa. Tiistai aamuna oli aikainen lähtö kohti Jyväskylää matkalaukkuineen. Oli mukava reissata oman srk:n nuorisotyöporukan kanssa. Perillä kuitenkin erkaannuttiin, sillä lähdin Paviljonkiin tapaamaan muita liikunta-agentteja ja hankkeen koordinaattoria Jukka Jylhää. Siinä aloiteltiinkin rakentelemaan standiä valmiiksi kävijöitä varten. Jumppapallojen täyttö kävi hikijumpasta ja siinä vierähti tovi, jos toinenkin, mutta hauskuutta ei siitäkään puuttunut. On meillä niin kiva ja inspiroiva agentti-porukka. Standillä pyöri heti porukkaa ja oli ilo huomata ihmisten kiinnostus hanketta kohtaan. Oman srk:ni pastoritkin kävivät heti testailemassa jumppapalloja. Agentti Emilia kehitti liikkuvan seurakunnan väritarroista "Speden spelin" meille, jossa piti näpytellä oikeat väripallot standillä. Liikkuvan seurakunnan Mikko Mäkelä testasi heti pelin. Vähän huumoria mausteeksi, sillä oli meillä ihan tärkeä kartoituskyselykin kävijöille ipadeilla, joissa vastailtiin oman seurakunnan liikuntakyselyyn. Tosi iloisia ihmisiä oli liikkeellä päivillä.
  


Jyväskylän Paviljonki 9.-11.1.2018


Keskiviikko-aamu alkoi mukavasti terveellisellä hotelliaamiaisella ja siitä suoraan Paviljonkiin kanaviin pitämään taukojumppaa. On hyvä välillä nousta luennolla tuoleista ja oikaista ruotoa. Kun veri alkaa kiertämään, myös aivot pysyvät vireämpinä koko luennon ajan. 



Sokos hotel Alexandrassa aamiaisella


Taukojumppien välissä oli taas standipäivystystä ja lähdin kolleegani, agentti Heikki Lehden ja Jiri Santaharjun (Liikkuva Tampere) kanssa pistämään jo perinteeksi muodostuneet säbäpelit pystyyn lähellä sijaitsevalle liikuntahallille. Sieltä olikin kiire suihkun kautta valmistautumaan omaan workshoppiin kokoustila Elsiin.





Kuokkalan Graniitin liikuntahalli







Liikuntaa lapsen ja nuoren arkeen - workshop keräsi iloksemme kokoustilan täyteen liikunnasta kiinnostuneita kävijöitä. Jokainen agentti esitteli oman hiippakuntansa tuoreimmat löydökset ja ideoimme yhdessä työskentelyssä, miten seurakunnissa voisi lisätä liikunnallista toimintaa ja muuttaa istuvan työkulttuurin liikkuvammaksi.


Kokoustila Elsin antia 10.1.2018





Liikuntaa lapsen ja nuoren arkeen - workshop


Keskiviikkopäivän kruunasi teatteriesitys Kaikki äitini, kaikki tyttäreni. Hulvattoman hauskaa tulkintaa äitien ja tyttärien välisistä suhteista. 
Rooleissa todella lahjakkaat Miitta Sorvali, Sanna Stellan ja Pirjo Heikkilä. Kaiken työrupeaman jälkeen oli mainiota relata ja heittää aivot narikkaan hetkeksi. 



Teatteria: Kaikki äitini, kaikki tyttäreni



Torstaina oli kasvatuksen päivien päätöspäivä ja aamun viimeinen luento, jota kerkesin rauhassa kuuntelemaan. Tubettava eksegetiikan tohtorikoulutettava, Ville Mäkipelto Helsingin yliopistolta puhui rauhasta yhdessä Helena Paalanteen kanssa (lehtori Diak, pappi, psykoterapeutti). Otetaan iisisti, oli kehoitus meille kaikille. #rauha on ollut tämän vuoden kirkon kasvatuksen päivien teema.

Kotimatkalle meidät siivitti vielä Jazz-messu, joka olikin kivan raikas ja iloinen kokemus svengaavan kuoron johdolla.



Luento: Mistä muodostuu sinun rauhasi? Ville Mäkipelto


Mikähän teema on ensi vuonna 2019?





Paviljonki ja Sokos hotel Alexandra



                     

Emilia Pulkkinen ja Satu Rathgeber


Anna Kärri ja Emilia Pulkkinen


Nähdään taas!









perjantai 29. joulukuuta 2017

Nämä harrastukset ja herkut jatkoon tulevalle vuodelle

Näin vuodenvaihteen kynnyksellä sitä miettii, mitä sellaista hyvää ja energisoivaa oli tässä vuodessa, jota haluan jatkaa tulevana vuotena myös?

Tässä muutamia liikunnallisia juttuja ja vähän Superfoodejakin...

Lenkkipoluilta olen saanut aina uutta virtaa ja ajatukset ovat selkiytyneet. Lenkille on helppo lähteä milloin vain, eikä se maksa mitään. Kaikista parhaimmat lenkit ovat olleet metsäpoluilla, joissa ei yleensä edes huomaa matkojen pituuksia, kun maasto on vaihtelevaa. Ja tiedetäänhän nykyään paljon metsän hyvää tekevistä vaikutuksista. 

Porrastreenit Keinukalliossa on myös mun suosikkijuttu, sillä yleensä lapsetkin haluavat lähteä sinne liikkumaan ja touhuamaan, varsinkin kun syksyllä siellä oli scooteille pump-track, joka toivottavasti taas löytyy sieltä keväällä. Lapset viihtyvät siellä myös kiipeilykuutiossa ja parkouraavat portaissa ja telineissä, jos muita liikkujia ei ole paljon. 
Jos nyt olisi lunta, niin siellä olisi hyvät hiihtoladut ja pulkkamäki. Jää nähtäväksi, päästäänkö sinne tänä talvena hiihtelemään ja pulkkailemaan lainkaan?

Oma lukunsa on sitten se suppaaminen, josta tulette vielä kuulemaan, eli se on NIIN jatkossa. Edelleen odotan täydellistä hetkeä sille arctiselle suppausretkelle. Vesisateessa ei ole kiva lähteä järvelle näin talvella.

Kotigymi on myös ihan superhyvä! Kyllä, vaikka kuntosalilla olen työskennellyt aikanaan ja siellä paljon ennen treenannut, niin mikään ei voita omaa treenihetkeä esim. omalla terassilla/takapihalla tai olkkarissa musanapit korvilla. Kun on hyvät välineet, niin niillä pääsee pitkälle. Nykyään sitä arvostaa raitista ulkoilmaakin niin paljon, että treenaa viimeiseen asti ulkosalla. Tosin nyt nämä kelit ovat olleet niin surkeat, että oli pakko lähteä kuntosalille asti hakemaan uutta intoa treeniin. Ja ihan kiva raikas, melko uusi sali löytyikin ihan läheltä kotia. 

Fitness24seven
Tämän syksyn uusi harrastukseni on fudis Tups Ladyissa. Olen pelannut lapsena viimeksi joukkueessa, joten taidot ovat vähän hakusessa, mutta pelaamisen ja oppimisen ilo on pääasia. Ja tietysti kunto kasvaa siinä sivussa huomaamatta. Ainakin osaan juosta pallon perässä. On ollut ilo huomata, miten hyvin joukkueessa tsempataan uusia pelaajia, joten tämäkin jatkoon!

Syksyn 2017 harrastuksia

Ja sitten on ne superfoodit, joista olen ollut kiinnostunut jo vuosikausia. 
Hyvän ravinnon avulla on tullut vältettyä varmaankin flunssa jos toinenkin. Lasten ja perheiden kanssa työskentelevänä sitä altistuu jatkuvasti uusille pöpöille ja omat koululaisetkin kantavat hyvin kortensa kekoon. 
Haluan opettaa lapsilleni, että vitamiinit ja tärkeät ravintoaineet saadaan ravinnosta, ei purkista. Pikkuhiljaa vuosien varrella olen totuttanut lapsiamme maistelemaan rohkeasti vähän eksoottisempiakin juttuja. Meillä suurkulutetaan avokadoja, cashew-pähkinöitä, mustikoita, taateleita ja granaattiomenoita näin talvikautena. Tietysti suositaan kotimaista, satokauden mukaan. Teen joka aamu smoothien, johon lisään myös viher-ja marjajauhetta. Kaikilla lapsilla on erilaisia makumieltymyksiä, joten joudun välillä tekemään pari eri versiota, jotta vitamiinit tekevät kauppansa. Uskon, että hyvät perusravintotottumukset ja satunnaiset herkkupäivät ovat hyvä kokonaisuus. Eli täälläkin perheessä herkutellaan välillä hamppareilla, pizzalla ja karkeilla ;) Allekirjoittanut ei tosin syö koskaan karkkia, vaan suklaa on mun ainoa oikea herkku ja onneksi sitäkin saa terveellisempänä tummana versiona sekä raakasuklaana.


Terveyttä ja hyvinvointia kaikille tulevaan vuoteen 2018! <3 

 
Viher-ja marjajauheet
Tämän hetken lempparit
Joulunajan superfoodit










maanantai 18. joulukuuta 2017

Jäätävää suppaamista tiedossa

Rakkaisiin harrastuksiini on kuulunut muutaman vuoden ajan sup-melonta, eli stand up paddle boarding. Lajia on täällä suomessa talvikautena vähän hankala harrastaa, mutta joissain kylpylöissä tarjotaan sup-joogaa. 
Olen saanut muutaman kaverin innostumaan myös tästä harrastuksesta ja viime kesänä tehtiinkin ihan mahtavia retkiä eri järvissä, erilaisissa sääolosuhteissa. 
Lapsetkin innostuivat suppaamisesta ja mökillä tietysti peuhattiin lautojen kanssa urakalla.
Parasta suppaamisessa on luonto ja rauha <3 Joskus on niin voimaannuttavaa vaan lähteä yksinkin järvelle ja antaa ajatusten kulkea laineiden mukana. 
Toisinaan taas kaipaa kunnon treeniä ja silloin kannattaa lähteä pieneen aallokkoon hakemaan haasteita ja lihastreeniä. Kunpa olisi jo kesä...

                                              Halosenniemi, iltateet kalliolla <3
  
Aina voi haaveilla ja suunnitella seuraavia suppausretkiä, vaikka työnkin puolesta. 
Mulla on tunnetusti ihan kreisejä ideoita joka lähtöön, visionääri kun olen luonteeltani. 
Yksi niistä on kristillisiä suppausretkiä Tuusulan kirkon rannasta seurakuntalaisille. 
Tämä visio saikin hyvän ja innostuneen vastaanoton niin esimieheltä, kuin työkavereiltakin.
Ja niinpä käärin hihat ja aloin viemään asiaa eteenpäin...




                                      Testilauta saapui, tuli joulu suppaushullulle

Mutta miten testata lautaa talvella? Pitää olla oikeanlaiset varusteet arctiseen suppaamiseen. Niinpä testiin tuli myös ionin neopreenipuku ja tossut. 
Näitä lähetteli Oulusta mulle Leijakoulu Lappis http://www.lappis.fi/
Asiantuntevaa ja timanttista palvelua!

 
Lähden testaamaan arctista suppausta heti, kun tämä pieni flunssa helpottaa 😉

                                                    Voikaa hyvin 💙