sunnuntai 16. syyskuuta 2018

Muistoissa upea suppauskesä

Rusutjärvi kesällä 2018



Pitkästä aikaa aloittelen taas blogitekstien kirjoittamista. Kulunut kesä vei totaalisesti lomille ja alkusyksy on ollut työssä (ja kotona!) hektistä aikaa. Nyt syksyn sateiden saapuessa on ihana palata muistoissa kuluneeseen kesään ja huikeisiin suppausretkiin.

Aloitimme Tuusulan seurakunnassa järjestämään Syvällistä suppausta-retkiä keväällä 2018. Unelmien liikuntapäivänä, toukokuussa lähti ensimmäinen retki Tuusulan kirkon rannasta. Sää oli yllättävän upea toukokuisena aamupäivänä. Retkelle oli ilmoittautunut kaikenikäisiä seurakuntalaisia ja monet kokeilivat lajia elämänsä ensimmäistä kertaa.

Syvällistä suppausta-retkien ajatus on lähteä yhdessä nauttimaan kauniista luonnosta ja kulttuurimaisemista järveltä käsin, leppoisa liikkuminen ja oman elämänsä unelmien ja hengellisyyden pohtiminen. Itsessään jo yhdessä lipuminen kauniilla järvellä herättää herkkyyden aistia jotain pyhää.

Ilahduttavaa oli huomata, kuinka retkille löysi myös ihmisiä, jotka muuten eivät ole olleet seurakunnan toiminnassa mukana. Sana kiiri nopeasti retkistä ja jokaiselle retkelle on ollut jonoa.




Syvällistä suppausta


Sup-laudat hankittiin yhteiseen käyttöön, eli olen ollut ohjaamassa sup-melontaa niin aikuisille, lapsille ja nuorillekin. Varhaisnuorten leireillä ja nuorten illoissa suppailu on tuonut kivan lisän yhteiseen liikkumiseen. Myös naisten ja miesten saunailloissa suppailua ovat kokeilleet myös iäkkäämmätkin ihmiset.

Meillä on oma leirikeskus Tuusulan Rusutjärvellä, jossa laudoille on oma varasto, josta ne on helppo ottaa käyttöön, kun on toimintaa.

Vuosi sitten aloin unelmoimaan tällaisesta toiminnasta seurakunnassa. Itse usean vuoden lajia harrastaneena ja koulutuksen käyneenä ohjaajana uskalsin ehdottaa esimiehilleni jotain tällaista.
Esimiesten luottamus ja tuki onkin ollut suuressa roolissa tämän toiminnan järjestymisessä, kuten myös kaikissa muissakin liikunta-agentin tehtävissä.

Musaleiriläisille sup-ohjausta

Ajatuksenani oli myös lisätä seurakunnan työntekijöiden työhyvinvointia niin, että sup-laudat olisivat myös heidän käytettävissään vapaa-ajalla. Ja näin niitä onkin käytetty myös siihen tarkoitukseen.
Järkkäsin myös omille kollegoilleni ja esimiehilleni työhyvinvointipäivän järvellä, jossa opastin suppauksen alkeet ja samalla hoidimme huumorilla yhteishenkeä ja ajatuksia omasta työstä.




Työhyvinvointipäivä

Tuusulassa järjestetään joka vuosi Taiteiden yö ja Tuusulan seurakunta oli mukana taas moninaisella ohjelmistollaan Tuusulan kirkolla ja sen ympäristössä elokuun alkupuolella.
Olin järkännyt kirkon rantaan Liikkuva seurakunta-teltan ja non-stop-suppausta yhdessä pappi Eliisa Winbergin kanssa. Kohtaamisia oli satoja ja innokkaita lajin kokeilijoita riitti koko illan jonoksi asti. Eniten sydäntä lämmitti suurperheet, jotka saivat viedä lapsensa järvelle nauttimaan yhteisestä tekemisestä. Toiminnan lähtökohtana on ollut aina se, ettei suppaus maksa mitään, sillä sup-laudat kuuluvat kaikille, niin seurakunnalle, kuin seurakuntalaisillekin.

Liikkuva seurakunta sup-teltta

Taiteiden yö Tuusulassa 2018

Tässä alkusyksystä pääsin myös itse huikealle seikkailulle työtehtävissä. Vapaaehtoistyön koordinaattorimme Raita Koski oli järjestänyt yhdessä Tuusulan kunnan kanssa maahanmuuttajien kotouttamis-picnicin Rusutjärven leirikodillamme. Raita pyysi minua ohjaamaan sup-melontaa maahanmuuttajaperheille. Lähdin innokkaana mukaan, sillä olin juuri alkukesästä käynyt vapaaehtoistyön koulutuksen; ystäväksi maahanmuuttajalle. Minulla on ollut ystäväperhe alkukesästä lähtien ja olen oppinut heiltä paljon.

Picnicillä oli perheitä Syyriasta, Irakista ja Eritreasta. Yhteistä kieltä ei välttämättä ollut lainkaan, tai vähän englantia puhuvia. Kuitenkin olin jo oppinut hieman arabiankielisiä sanoja ja niilläkin päästiin hyvin eteenpäin. Tästä tuli ihan vitsi järvellä, kun arabiankieliset huomasivat minun osaavan jotain arabiaksi. Yalla!Yalla! ja nauru raikui järvellä ja sain eräältä pieneltä Irakilaispojalta uuden tittelin. Hän huusi illan päätteeksi minulle; Satu! Satu! Sinä olet supernainen! Uskomattominta oli se luottamus ja ilo, joka vallitsi järvellä, vaikka ei yhteistä kieltä kunnolla ollutkaan. Ne ihmiset, jotka osasivat puhua englantia kanssani, avasivat huikeita keskusteluita järvellä omasta elämästään. En osannut odottaa näin vaikutavaa kokemusta. Tämä retki oli elämäni tähänastisista huikein. Odotan innolla ensi kesää ja odottamattomia seikkailuita. Vain Luoja ne etukäteen tietää!

Minkälaisia kohtaamisia sinä haluaisit seurakuntalaisten kanssa? Voisitko sinä mennä sinne, missä ihmiset haluaisivat tulla kohdatuksi?

Immigrants picnic

Me kaikki ihaillaan samaa luontoa

Syvällisiä pohditaan ja chillataan