Havaintoja seurakunnista ja liikuntaa lisää työpaikoille

Liikunta-agentin kartoitustyö alkaa olla loppusuoralla ja monia seurakuntakäyntejä on takana. On ollut aivan mahtava rikkaus saada tutustua kirkon kasvatuksen ammattilaisiin ympäri Espoon ja Helsingin hiippakuntaa. Olen ottanut tämän agentin pestin myös oman ammatillisen kasvun kannalta ja yrittänyt imeä kaikkea sitä hyvää oppia, jota olen haastatteluissani saanut kollegoiltani. Niin monia eri tapoja ja erilaisia työyhteisöjä olen kohdannut. Toki haasteitakin on paljon olemassa seurakunnissa lasten ja nuorten liikuttamisen kannalta. Näitä asioita olemme yhdessä pohtineet kartoituskäynneilläni ja olen antanut vinkkejä laatikon ulkopuolelta tulevana. Työntekijöiden innostaminen on se juttu, joka kantaa hedelmää. Pelkästään jo yhdessä tiimeissä liikunnan pohtiminen omassa arjen työssä antaa pontta lisäämään liikuntaa. Innokkaita ihmisiä löytyy joka seurakunnasta, kunhan olisi joku henkilö, joka pitäisi tsemppiä yllä jatkuvasti. Tästä syystä olemmekin pohtineet, olisiko seurakunnassa joku henkilö, joka voisi toimia ns. liikuntavastaavana. Moni haluaisi toimia liikuntavastaavana, mutta ongelmana on resurssien puute. Toiveita onkin tullut, että liikunta-agenttien työ jatkuisi hankkeen jälkeenkin hiippakunnissa.

Keravan seurakunnan varhaiskasvatuksen väki koolla

Kartoituksieni löydöksiin kuuluu vahvasti liikuntaan soveltuvien tilojen puute seurakunnissa. Joissain seurakunnissa on olemassa oma liikuntasali/halli, kun taas toisissa edes kirkkosalia ei voida hyödyntää liikunnalliseen toimintaan esim. kiinteiden penkkien takia. Näissä seurakunnissa ainakin monet varhaiskasvattajat ovat käyneet koulutuksen : Liikuntaa pienissä tiloissa. Keinoja löytyy, jos vain mielikuvitusta ja innostusta riittää.

Kallion kirkossa käynnillä

Toinen huomion arvoinen löydös alueillani on ollut rippikoulun jo käyneet nuoret ja nuoret aikuiset, joille ei tunnu olevan oikein minkäänlaista liikunnallista säännöllistä toimintaa, paria poikkeusta lukuun ottamatta. Jotenkin itse ajattelen, että juurikin tuossa iässä monet nuoret lopettavat harrastuksensa esim. opiskelukuvioiden, kiinnostuksen puutteen tai liian paljon aikaa ja voimavaroja vievänä tavoitteellisena ja suorituspaineita ylläpitävänä tekijänä. Tässä olisi ehkä paikallaan säännöllinen höntsäilypaikka, jossa tavata muita nuoria ja nuori aikuisia, ilman suorituskeskeisyyttä. Joku paikka, jossa kokea yhteisöllisyyttä, kuulua johonkin porukkaan ilman paineita, liikuntaa hyvässä hengessä.

Tapanilan kirkolla käynnillä

Kolmas mainittava tärkeä löydös liittyy työntekijöiden hyvinvointiin ja liikunnan tukemiseen. Tyhy-ja tyky-toiminta on erilaista seurakunnissa ja seurakuntayhtymissä. On eriarvoisia määriä liikunta-ja kulttuuriseteleitä ja smartum-kortteja. Työhyvinvointipäivät tuntuvat olevan tärkeitä, jos ne ovat järjestetty oman seurakunnan kesken. Yhtymien järjestämiä työhyvinvointipäiviä ja liikuntavuoroja ei arvosteta niin paljon, kuin oman seurakunnan järjestämiä. Oma tiiviimpi porukka vetää puoleensa enemmän innokkaita liikkujia. Tuttuus työntekijöiden kesken luo selkeästi lisää liikkumisen iloa.

Liikunta-agentti odottaa Vartiokylässä haastatteluväkeä

Sitten on se tunteita herättävä Kiky. Onneksi muutamat seurakunnat ovat näyttäneet jo julkisesti esimerkkiä kiky-tuntien käyttämisestä liikuntaan. On voitu myös jo osoittaa, että Kiky-liikunta on voinut vähentää työntekijöiden sairaspoissaoloja. Tämä on asia, joka on noussut esille kartoituksessa vahvasti. Työntekijöillä on toiveena lisätä omaa työkykyään käyttämällä Kikyä liikuntaan esim. kesken työpäivän, työpäivän/viikon päätteeksi tai järjestämällä kävelykokouksia tai lenkkiporukoita.
Koulumaailmassakin pyritään lisäämään lasten liikkumista vaikka kesken oppitunnin, jotta saadaan oppilas taas jaksamaan ja keskittymään opiskeluun. Samoin ajattelisin, että meille aikuisillekin käy. Pieni happihyppely tai taukoliikunta ja veri kiertää taas kehossa, jolloin meidät aivot toimivat myös tehokkaammin.

Aloitamme Tuusulan seurakunnassa huhtikuussa työntekijöille työhyvinvointia lisäämään kepeää kahvakuulailua. Yhdessä pastori Eliisan kanssa alamme pitämään tätä joka toinen keskiviikko työpäivän päätteeksi kevään ajan. Katsotaan, miten tämä lähtee käyntiin ja kuinka paljon työntekijät innostuvat asiasta. Tuntuu hyvältä tuoda liikuntavälineitä työpaikalle ja samalla hoitaa koko työyhteisön yhteisöllisyyttä samalla.

Jumppavälineet työpaikalle mukaan